28.1.2016

Ota iisimmin!

Eräs nainen on tänään ollut harmissaan, kun talvi muuttui vesisateiseksi ja harmaaksi. Tänään aamureippailu vaihtui taksikyytiin junalle mentäessä. Oli sen verran huono ilma sekä liian liukasta kävelylle. Eräs nainen oli viisas ja yritti ennakoida, ettei aamu ala niin huonosti. Kotiin tullessa hän taas turvautui taksiin. Edelleenkin kävelytiet näyttivät liian liukkaille, kotikaupungissaan. Mutta mitä tehdä, jos nämä huonot kelit jatkuvat, eräs nainen miettii! Miten käy hänen kävelyharrastukselle? Josta hän niin nauttii. Ja joka tuntuu olevan hänelle tällä hetkellä se lähes ainoa liikuntamuoto. Ja niin rakas! Uskaltaako hän kuitenkin uhmata liukkautta ja kävellä. Tarvitseeko kävelyn olla niin reipasta? Olisiko pelkkä tepastelu riittävää? Vai voisiko eräs nainen kerrankin olla itsellensä armollinen? Ja antaisi kropalle mahdollisuuden levätä. Voisiko eräs nainen ottaa hetken hieman rauhallisemmin ja todeta, ettei tämä säämuoto kuitenkaan ole pysyvää! Niin, voisiko?