3.5.2016

Itsekkyyden huippu!

Tänään niin hyvin alkanut päivä sai, vähemmän kivan lopun. Eräältä naiselta meni hermot, hänen palatessaan junalla töistä kotiin. Vaihdelaitevian takia juna ajautui väärälle raiteelle. Juna joutui palamaan jonkin matkaa takaisin, että se pääsisi takaisin omalle raiteelle. Siitä johtuen juna oli puoli tuntia myöhässä, määränpäähän saapuessaan. Junassa oli muutenkin sellaista hässäkkää, mikä kävin erään naisen hermolle. Hän yritti musiikkia kuuntelemalla saada ajatuksensa muualle, mutta jostain syystä se ei onnistunut. Onneksi oli edes ikkuna, josta hän katseli ohimeneviä maisemia. Kun juna saapui määränpäähän, asemalla oli jo junaa odottavia matkustajia. Junahan oli myöhässä ja sen oli määrä lähteä muutaman minuutin kuluttua. Junasta poistui useita matkustajia, eräällä nuorella naisella oli pyöräkin junassa. Nämä junaa odottavat matkustajat eivät malttaneet odottaa, että junasta poistuvat olisivat päässeet rauhassa ulos junasta, vaan heidän oli ihan pakko tunkea junaan siinä samanaikaisesti. Tämä kävin erään naisen hermolle. Siinä hän tuhahti, että ”Ei kannata tunkea sisään, ennen kuin kaikki ovat päässet ulos”. No reagoiko tuohon kukaan, niin sitä eräs nainen ei tiedä, koska hän piti jatkaa matkaansa. Tämä junaan, metroon tai raitiovaunuun tunkeminen on ihan jokapäiväistä tuolla joukkoliikenteessä. Mikä ihmisiä vaivaa, eräs nainen ihmettelee. Onko heillä lähes kaikilla niin kiire, ettei jakseta odottaa omaa vuoroaan? Vai onko ihmisillä tarvetta vain olla se ensimmäinen, muista viis? Vai onko ihmisillä pelko, että juna, metro tai raitiovaunu ei odota minua? Vai onko kyse vain pelkästä itsekkyydestä? Mitä mieltä sinä olet? Ja oletko kokenut samaa kuin, eräs nainen?