22.7.2016

Vain puhelinsoiton päässä!

Postimies toi eilen eräälle naiselle mieluisan yllätyksen. Eräs nainen sai postikortin yhdeltä ystävältään. Tämä ystävä ei asu samassa kaupungissa, kuin hän. Eräs nainen ja tämä ystävä ovat olleet koulukavereita joskus ammattikouluaikoina. He opiskelivat silloin samaa alaa. Koulun loputtua he eivät olleet enää kovin paljon yhteyksissä. Kummallakin oli omat elämänsä, työpaikkansa ja omat uudet ystävät. Mutta viimeisten kuuden tai seitsemän vuoden aikana, he ovat siis pitäneet yhteyttä. Soitelleet sekä tavanneet kahvin ja teen merkeissä, aina silloin tällöin. He jakavat niin ilot kuin surutkin. He ovat tukeneet toisiansa elämän koukeroissa. Tästä ystävästä on taas kerran tullut tärkeä henkilö eräälle naiselle. Tämä tärkeä ystävä muistaa erästä naista aika usein postikortilla, jossa hän kiittää erästä naista ystävyydestään. Tällä lauseella on iso merkitys eräälle naiselle, se lämmittää hänen sydäntään ja hän tietää, että heidän ystävyydellään on jokin merkitys. Ehkä erään naisen pitäisi pyytää ystävän osoitetta ja muistaa häntä edes kerran postikortilla. Samanlailla kuin ystävä muistaa erästä naista! Mutta olisiko se liian läpinäkyvää? Sellaista mielistelyä, tehdä samanlaisesti kuin ystävä on tehnyt. Eräs nainen uskoo tietävänsä, että tämä ystävä tietää ilman postikorttiakin, että miten tärkeä hän on eräälle naiselle. Ja eräs nainen tietää, että hänen ystävänsä tietää, että eräs nainen on vain puhelinsoiton päässä. Jos ystävän mieltä painaa jokin asia, niin eräällä naisella on aina aikaa hänelle. Ihan ilman sitä postikorttiakin!