10.8.2016

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Onpa taas ollut päivä, eräs nainen mietti, kun kotiinsa pääsi. Aamulla hänellä oli ajatuksena ostaa kahvi juna-aseman R-kioskista. Mutta lompakko ei ollutkaan laukussa. Siinä eräälle naiselle iski paniikki. Nyt ei muu auta. Töihin oli mentävä, koska hänellä oli kokous sovittuna. Onneksi hänellä oli muutama euro laukussa, että hän sai ostettua sen kahvin. Mutta ei se kovin hyvältä maistunut, kun eräs nainen oli niin paniikissa.
Junassa hän mietti, että missä se lompakko voisi olla. Kelasi mielessään eilistä kauppareissuaan ja sitä, että mihin hän olisi voinut sen lompakon laittaa. Eikä minkäänlaista muistikuvaa mistään. No sen eräs nainen muisti, että laukkuunsa hän sen laittoi. Mutta missä se nyt sitten oli? Kamala tilanne. Hän jopa soitti siihen kauppaankin missä hän eilen kotimatkallaan poikkesi, että jospa se lompakko olisi ollut siellä, vaan eipä ollut. Nyt ei auttanut muu kuin yrittää rauhoittaa itsensä kuuntelemalla musiikkia. Ei siitäkään niin isoa apua ollut. Ajatukset olivat vaan siinä lompakossa. Ja junassa istuessaan eräs nainen huomasi, että yhdestä sormesta puuttuu toinen sormus. Tämäkin vielä, hän ajatteli. Onni tässä oli se, että onneksi sormus ei ollut kovin kallis ja niitä saa aina uusia. Töissä kokous pidettiin, mutta erään naisen keskittyminen oli heikkoa. Päätäkin alkoi jo särkeä. Hänellä oli kaikin puoli huono fiilis. Työpäivä meni, miten meni. Kotiin oli vaan kauhea kiire. Kun eräs nainen vihdoin ja viimein pääsi kotiin, niin hän ei edes malttanut ottaa kenkiä pois, vaan syöksyi suoraan olohuoneeseen etsimään sitä lompakkoa. Eikä sitä löytynyt. Paniikki iski uudestaan. Ei voi olla totta, hän ajatteli. Missä helkkarissa se lompakko on? Kunnes hän siirsi eilistä Metro-lehteä ja sen lehden välistä se lompakko tipahti. Vau, se olikin sittenkin täällä kotona, eräs nainen sanoi ääneen! Samalla hetkellä iso kivi tipahti sydämeltä. Ja kun otti silmälasikotelon laukustaan, niin siellähän se kadonnut sormuksin oli! Eli loppu hyvin, kaikki hyvin!