4.8.2016

Pelkkiäkö numeroita vaan?

Näinä viimeisenä lomapäivinä on hyvä olla vain. Ei tehdä sen kummempia suunnitelmia. On kiva istua sohvalla ja puuduttaa takapuoltaan. Ensi viikon maanantaina on edessä arki. Työt taas kutsuvat, erästä naista. Viikonlopun aikana pitää ostaa junan kuukausilippu. Etsiä ne työpaikan avaimet ja kulkunapit. Ehkä pakata käsilaukkukin. Mutta ei mietitä noita asioita vielä. Tänään on ollut melko sateinen päivä, erään naisen kotikaupungissa. Siksi tämä päivä on ollut hyvä telkkarin katselu- ja kutomispäivä. Vaikka olisihan noita kotitöitäkin. Ne saavat odottaa sitä inspiraatiota. Tai muuten vaan sopivaa päivää. Eräs nainen on tänään katsonut lempisarjaansa, joka hänellä on DVD:nä. Siinä perheen äiti on 45-vuotias. Perheen äidin tyttären sanojen mukaan äiti on jo vanha. Eräs nainen on 48-vuotias. Onko hän jo vanha? Reilu vuoden päästä hän täyttää 50 vuotta. Entä onko hän sitten sen jälkeen vanha? Milloin iän mukaan voidaan määritellä, että on vanha? Monet sanovat, että ikä on pelkkiä numeroita vaan, että mitä sitä sen kummemmin ajattelemaan. Mutta mitäs jos se numero onkin iso juttu jollekin, eräs nainen mietti. Tai mitä jos se vanheneminenkin on myös iso juttu?
Vanheneminen on pelottava asia, ainakin eräälle naiselle. Hän ei halua vanheta. Miksei ihminen voisi olla kuin puu. Joka, joka kevät tekisi uudet lehdet. Syntyisi uudelleen. Ai niin, mutta vanhenevat ne puutkin ja jotkut jopa niistä lahoaakin, ainakin jossain vaiheessa. Eli huono ajatuskin tuokin. Mutta miksi se vanheneminen on pelottava asia, eräälle naiselle? Siihen hän ei nyt osaa vastata, mutta jonkinlainen aavistus hänellä on. Tunteehan hän itsensä, todellakin! Hänen tulisi olla rehellinen itsellensä ja myöntää miten asia on! Sillä sen asian ”salaamisella” eräs nainen ei voita mitään! Ei todellakaan!