18.9.2016

Juhlissa, yksin vain muiden kanssa?

Olet innoissasi lähdössä juhliin. Olet laittanut itsesi kauniiksi, siis ainakin omasta mielestäsi. Vaatteidenkin pitäisi olla juuri sinulle sopivat. Kipität junalle, ostat kahvia rautatieaseman R-Kioskilta. Edessä on vain lähes tunnin kestävä junamatka. Tapaat ystäväsi kanssa sovitussa paikassa. Jatkatte matkaa lähemmäksi juhlapaikkaa. Siellä tapaatte muita juhliin menijöitä. Juotte yhdet vielä, ennen kuin on aika mennä juhliin. Tunnelma on hyvä, vielä tässä vaiheessa kaikille on kivaa. On tehty hiljainen sopimus, ettei työasioista puhuttaisi. Juomat juotuaan juhlijat jatkavat matkaansa.
Vene vie heidän saarelle. Siellä on jo muitakin. Osa etsii sopivaa istumapaikkaa. Osa ryhmittäytyy jo valmiiksi, tiettyihin ryhmiin ja pöytiin. Kenties se on turvallisempaa istua tutussa seurassa, kuin ei vähemmän tuttujen. Puheensorinaa kuuluu sieltä, täältä. Bändikin soittaa, ne taitavat vielä harjoitella. Hetken päästä yksi miehistä ilmoittaa, että nyt on hyvä aika siirtyä toiselle puolelle. Ruokaa olisi pian tarjoilla. Väki valuu hiljalleen. Kukin omassa ryhmässään. Ja taas kukin löytää paikkansa tuttujen ja turvallisten seurasta. Näin myös, eräs nainen. Hän istuu muutaman naisen seurassa. Vihdoinkin saadaan lupa hakea ruokaa. Tarjoilla on vihreää salaattia, hapankaali-tomaattisalaattia, paistettuja perunoita sekä grillattua makkaraa.
Ehkä hieman äijämäistä ruokaa, mutta onneksi se on hyvää, janojuoman kanssa. Ruokailun jälkeen on bändin vuoro aloittaa. He soittavat, ei ehkä ihan erään naisen mieleistä musiikkia. Mutta kiva heitä on kuitenkin kuunnella. Siinä hänen istuessaan eräs nainen jammailee. Hetken päästä hän saa houkuteltua vieressä istuneen naisen kanssaan tanssimaan. Jotenkin se tilanne vain vaati hieman irrottelua. Eräs nainen tykkää tanssia ja viime kerrasta on jo aikaa. Hän ja se nainen tanssivat muutaman kappaleen verran. Palasivat takaisin pöytään. Jatkoivat keskustelua muiden pöydässä istuvien kanssa. Jossain vaiheessa pöydässä istunut väki katoaa, osa heistä lähtee kiertelemään ja osa juttelee muiden juhlissa olevien kanssa. Eräs nainen jää paikallensa. Katselee ympärilleen. Hakee kenties jotain tuttuja kasvoja. Miettii mitä tehdä. Kello ei ole vielä paljon. Illan jatkuessa olisi tiedossa vielä muutakin ohjelmaa. Mutta jostain syystä eräs nainen ei tunne oloaan vapautuneeksi. Se alkuillan juhlainto on kadonnut jonnekin. Hän tylsistyy. Hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Hetken siinä mietittyään, eräs nainen päättää lähteä kotiin. Hän käy sanomassa muutamalle tutulle, ”hei”! Suuntaa veneelle. Vene vie hänet rantaan. Rannasta on jonkin verran matkaa juna-asemalle. Mutta eräs nainen päättää kävellä. Hänellä on riittävästi aika ennen junan lähtöön. Kävellessä saa raitista ilmaa ja jospa pääkin samalla selviäsi, edes hieman! Juna olikin jo asemalla.
Eräs nainen etsii sopivan paikan. Edessä on taas se lähes tunnin junamatka, hieman tuskaista tässä mielialassa. Kenties musiikki auttaisi, joten eräs nainen laittaa napit korville ja hakee puhelimestaan lempimusiikkia. Huokaisee syvään ja toivoo olevansa pian kotona!