10.10.2016

”Avaa meidät, avaa meidät. Sinun tekee kuitenkin mieli”!

Eilen eräs nainen sain ystävältä karkkipussin sekä suklaalevyn. Siitä lähtien hän on joutunut käymään taistelua itsensä kanssa, ettei avaa sitä karkkipussia tai sitä suklaalevyä. Tai vaikka kummatkin yhtäaikaisesti! Tuossa ne ovat olohuoneen pöydällä suurena houkutuksena. Eräs nainen voi jopa kuulla, miten ne kuiskaavat hänelle, että ”Avaa meidät, avaa meidät. Sinun tekee kuitenkin mieli”! Eräs nainen on ollut tänä syksynä melko päättäväinen karkin syömisen suhteen. Että, vain kerran viikossa on lupa syödä karkkia ja herkutella. Ja hän on erittäin hyvin pystynyt pitämään tästä kiinni. Yleensä hän pitää karkkipäivän viikonloppuna, joko perjantaina tai lauantaina. Viime viikolla tämä karkkipäivä oli torstaina. Silloin hän oli heikko kaupassa käydessään ja osti hasselpähkinärouheisen suklaalevyn. Ja kotiin päästessään eräs nainen avasi levyn heti ja söin sen siinä hetkessä. Todellakin!
Mutta hänen on pakko olla rehellinen niin itsellensä kuin muillekin, että syötyään sen levyn hänelle tuli hieman huono olo. Mielessä kävi, että nyt olisi hyvä hetki jättää suklaa joksikin ajaksi. Tehdä niin sanotusti suklaalakko. Ja hän pysyi tässä päätöksessään, kun kävi viikonloppuna kaupassa, eikä ostanut lisää suklaata. Eräs nainenhan on ollut muutama vuosi sitten noin puolentoista vuoden kestävässä suklaalakossa. Se meni kyllä yllättävän hyvin. Eli eiköhän se onnistuisi taaskin. Joulu kyllä odottaa tuloaan, mutta silloin voisi ostaa ihan muunlaisia karkkeja. Tai joka vaihtaa karkit hedelmiin. Mutta nyt, sitten ystävä tuo tuollaisen houkutuksen hänelle lahjaksi. Apua, mitä eräs nainen nyt tekee? Jättää syömättä? Antaa suklaalevyn eteenpäin (no näin ei saa tehdä lahjalle). Vai pyörtääkö päätöksensä ja syö sen suklaalevyn karkkipäivänä? Mitä sinä tekisit?