25.10.2016

Joukkoliikennettä ja pukeutumista!

Tänä aamuna eräs nainen päätti kävelyn sijasta mennä bussilla junalta töihin. Yleensä hän kävelee, mutta kun satoi räntää melkoisen vaakatasossa ja siitä syystä eräälle naiselle tuli tällainen mielenmuutos. Eihän tämän mikään hyvä syy ollut, kun eräs nainen oli pukeutunut sään mukaan. Siis varautunut siihen, että räntää sataa. Eräs nainen suosii kerrospukeutumista. Vettä ja tuulta pitävän takin alla on tekninen paita sekä softselltakki. Jalassa on myös vettä ja tuulta hylkivät ulkoiluhousut. Sekä jalassa on Salomon Goretex-kengät. Eli kyllä näissä varusteissa voisi hyvin reippailla junalta töihin. No kuitenkin siellä hän seisoi pysäkillä muiden mahdollisten matkustajien kanssa. Räntää satoi ja tuuli viuhtoi. Ilma, aamulla ei ollut mikään suositteleva. Ensimmäinen bussi tuli. Aaah, kaikki tuntui ahtautuvan siihen. No minulla ei ole kiire, eräs nainen ajatteli. Odotan rauhassa seuraavaa bussia. Siinä samalla hän veti kaulaliinaa tiukemmin kasvojensa suojaksi. Ja katseli ohi kulkevaa ihmismassaa. Osa oli pukeutunut sään mukaan, osa ei. Osa ei varmaan ollut tarkastanut millaista säätä oli luvassa. Se pisti erään naisen ihmettelemään. Jotenkin hän oli tyytyväinen omaan pukeutumisvalintaansa.
Hetken päästä tuli se seuraava bussi, johon hän päätti mennä muiden useiden matkustajien kanssa. Siinä he kaikki sitten yrittivät vuorollaan päästä sisälle bussiin. Joku tuli sivusta, vähän niin kuin jonon ohi. Joku tuuppasi, että ”nyt on minun vuoro”. Joku varmaan jaksoi odottaa omaa vuoroaan, niin myös eräs nainen. Vaikka hän oli hieman tuskastunut siitä, että bussiin piti ryystätä, ihan kuin se jättäisi ”minut” pysäkille. Kun kaikki halukkaat olivat päässeet sisään, täpö täynnä oleva bussi lähti kohti määränpäätä. Kun bussimatka oli sen verran lyhyt, niin eräs nainen päätti jäädä seisomaan. Hänestä se oli hyvä vaihtoehto. Voi ei, tämäkin bussi tulisi ihan täyteen, hän ajatteli. No linjahan on suosittu ns. Helsingin poikki menevä linja. Ja sen matkan varrella on useita eri yrityksiä, joihin osakin tämän bussin matkustajista menee töihin. Siitä olikin pitkä aika, kun eräs nainen oli viimeksi mennyt bussilla ja näin ollen hän oli unohtanut, että millaista se on ruuhka-aikana. Melkoisen ahdistavaa, se hänen on pakko sanoa ääneen! Siis todellakin! Kun seuraavan kerran on samanlainen räntäsateinen aamu, niin eräs nainen kävelee mieluisasti. Hän ei todellakaan halua ängetä märissä ulkovaatteissa täyteen bussiin ja mennä sillä vain muutaman pysäkin verran. Käveleminen on vain asenne- ja pukeutusmiskysmys!