4.1.2017

Kun yksi elämän lamppu sammuu

Eräs nainen muutti nykyiseen taloyhtiöön noin 13 vuotta sitten. Heti ensimmäiseksi hän tutustui alakerran naapureihin, vanhempaan mieheen sekä hänen vaimoonsa. He toivottivat erään naisen tervetulleeksi. Tämä vanhempi herra oli asunut taloyhtiössä jo useita vuosia, joten hän tiesi talon tavat sekä säännöt. Vanha herra toimi niin kuin tutorina eräälle naiselle. Näin hänen oli helppo kotiutua uuteen ympäristöön. Vuosien varrella eräs nainen ja tämä vanha herra tulivat ”ystäviksi”. Usein, kun he tapasivat joko rappukäytävässä tai kotipihalla, niin he vaihtoivat kuulumisia. Monesti ne liittyivät taloyhtiön asioihin. Kun luottamusta oli enemmän erään naisen sekä tämän vanhan herran välillä, heillä juttelivat jo paljon muustakin. Jossain vaiheessa oli myös tarkoitus jutella työsuojeluun liittyvistä asioista, kahvikupposen ääressä. Mutta jostain syystä tähän ei heillä ollut aikaa, eikä mahdollisuutta. Tämä vanha herra oli kyllä reipas mies. Kävi kaksi kertaa päivässä muutaman kilometrin lenkeillä. Teki ne omalla vauhdillaan, rollaattoria käyttäen. Vanha herra asui jo yksin. Hänen vaimonsa kun oli jo palvelutalon asukkina. Menneenä syksynä erään naisen mennessä kauppaan tämä vanha herra tuli häntä vastaan. Vanha herra pyysi erästä naista poikkeamaan kotimatkalla hänen luonaan. Hänellä oli kuulemma jotain asiaa. No kotiin mennessä eräs nainen soitti vanhan herran ovikelloa. Ja mitäpä sattuikaan, vanha herra ojensi eräälle naiselle kolme ruusua.
Tästä eräs nainen meni hieman hämillensä, mutta tunsi, että tämä teko oli ystävyyden ja sydämellisyyden merkki. Sitä asiaa mitä vanhalla herralla oli eräälle naiselle, ei vanha herra enää muistanut. Siispä se jäi toiseen kertaan. Joulukuun tullessa eräs nainen huomasi, että vanhan herran rollaattori ei enää ollut rappukäytävässä. Eikä huoneistossakaan näyttänyt olevan mitään elämää. Eikä vanha herra tullut enää vastaan lenkeiltä palatessaan. Eräs nainen ihmetteli, että missä tämä vanha herra oli. Ettei vaan mitään olisi tapahtunut. Tänään eräs nainen luki kaupunkilehdestä, että tämä herra vanha oli menehtynyt 92 vuotiaana. Mukava naapuri oli poissa! Rauha hänen muistollensa!