20.11.2017

Pieni hymy!

”Annathan minulle tilani, annathan! Ethän tule kovin lähelle. Ethän! Olisitko kiltti ja ottaisit sen repun pois selästäsi, en halua, että seistessäsi siinä vierelläni se reppu osuu naamani. Kiitos! 
Olisitko ystävällinen ja nostaisit sen matkalaukkusi ylös hattuhyllylle, niin saisin jaloilleni tilaa. Matkalaukku ahdistaa minua!” Muu muassa tällaisia kokemuksia on eräällä naisella, kun hän tekee työmatkaansa ruuhkajunissa. Välistä tuntuu, että junamatka on melkoinen kokemus eräälle naiselle. Muita matkustajia tulee joka asemalta pilvin pimein. Kaikille ei edes riitä istumapaikkoja. Junat ovat lähes joka kerta melko täynnä. Junassa matkustaminen vaatii hermoja, sopeutumista, kohteliaisuutta, muiden huomioimista sekä välillä sitä ystävällistä hymyä. Näitä hymyjä voisi kyllä enemmän jakaa muille matkustajille. Tässä eräänä päivä, kun eräs nainen teki työmatkaansa kotiin, häntä vastapäätä istui maahanmuuttajataustainen nainen. Naisella oli puhelin kädessään ja hän selasi sitä tärkeän näköisenä. Mutta aina välillä hän nosti katseensa ylös, katsoi erästä naista ja hymyili.
Ihan, kun tämä nainen olisi ymmärtänyt mitä eräs nainen koki! Eräs nainen hymyili takaisin. Ja jotenkin tästä hymystä tuli eräälle naiselle hyvä mieli. Tuli kiva tunne, kun joku huomasi hänen olemassaolon, sillä pienellä hymyllä, jonka eräs nainen sai!